Aluksi.

 

Apurahan hakeminen, tai tarkemmin myönteisen apuraha päätöksen saaminen vaatii kirjallisen selonteon omasta taiteellisesta työstä. Olen pitänyt tätä taiderahoituksen yksityiskohtaa jokseenkin merkillisenä. Taidemaalarin täytyy kirjoittaa tekstiteos saadakseen palkkaa tekemästään työstä.

 

Epäilen että apurahaa jakava taho ei varsinaisesti hyödy kerätessään näitä tekstejä. En myöskään usko että syntyvän taiteen laatu paranee, kun tekijä säännöllisesti tuottaa tekstimuotoisen teoksen teemalla ”työsuunnitelma”.

 

Epäilen myös, että taiteen laadun arvioinnissa tämä teksti ei varsinaisesti ole optimaalinen väline.

 

Henkilökohtaisesti en erityisesti pidä näiden tekstien luomisesta, vaikka olen ollut monesti niiden onnekkaiden viiden prosentin joukossa, jotka saavat myönteisen päätöksen.

 

Ajattelin että joku varmaan osaa kirjoittaa minua paremmin, mielenkiintoisemmin tai jämäkämmin sen mitä haluaisin tehdä, tai millaista taiteellinen työskentely on. Mietin, osaisiko lukija edes arvata, etten itse ole tekstiä luonut. Ajattelin kokeilla.

 

Pyysin neljää kirjallisesti itseäni lahjakkaampaa ihmistä kirjoittamaan tekstin tekemieni teosten pohjalta ja kuvittelemaan taiteellisen työn prosesseja, joita kuvailla. Maksettuani heille pienen palkkion vaivasta, sain nämä neljä hyvin erilaista tekstiä sähköpostiini. En usko, että näistä mikään lopulta olisi sellainen, mitä olisin itse kirjoittanut tai jonka myötä apurahan saisin.

Mutta tulipahan kokeiltua, ja kokeilu on taiteessa tärkeintä.

  

-        Tiitus Petäjäniemi, kuvataitelija.

 

 

 

 

 

Ensimmäinen teksti:

 

 

Kuvataiteilijan työkalut ovat silmät ja sormet. Työssäni olen käyttänyt jälkimmäisiä luodakseni edellisiä. Olen maalannut jokaisen ”silmäkauteni” (2020-2022) työn siten, että kuvaa katsoessa siitä katsoo takaisin vähintään yksi silmä. Kokous-maalauksessa ilmeisiä silmiä on neljätoista, minkä lisäksi hampaikkaat suut muodostavat seitsemän kyklooppimaista lisäsilmää. Tein silmä-silmät pieniksi ja kiiluviksi, jotta sain korostettua suiden kunnianhimoisesti jauhavaa ja äänimateriaa suoltavaa petomaisuutta: silmäkin voi sisältää luita ja muita purukaluja. Tämä korostuu, kun teoksesta julkaisee kuvan mediassa, joka koostuu valtavasta joukosta toisiaan jauhavia digitaalisia silmiä.

 

Lääkärintarkastusta esittävässä työssä lääkärin kaksi (tai silmälasien kanssa neljä) silmää suuntautuvat alasti seisovan potilaan paisuneisiin kivespusseihin tai vaihtoehtoisesti etualalle siirtyneisiin pakaroihin, joiden väliin katsoja voi kuvitella piiloutuneen silmän, aivan kuten niiden yllä riippuvan peniksen kärkeen. Potilaan hölmistynyt katso kohdistuu ulos kuvasta sen katsojaan. Teoksen silmistä muodostuu näin kaarevan L:n muotoinen kuvio, joka toistaa lääkärin käsien ja jalkojen liikesuuntia. Halusin osoittaa, kuinka silmällä voi tarttua yhtä kouriintuntuvasti kuin sormella tai jalalla, tai pensselillä.